Teknologiasta
Minua haastateltiin nykyteknologiasta Helsingin sanomien torstailiitteeseen. Artikkeli julkaistiin viime viikon torstaina (10.12.2015). Toimittaja teki hyvää työtä, ja juttu oli asiallisesti kirjoitettu. Syvennyn nyt kuitenkin joihinkin haastattelun teemoihin, jotka eivät lehteen asti päätyneet. Kirjoitan yleisesti teknologian luonteesta ja esimerkkinä käytän paljon informaatioteknologiaa, sillä se on ollut viime vuosikymmenet nopeimmin kehittyvä ihmisten elämänpiiriin vaikuttava teknologian ala. Sanomani pätee kuitenkin laajalti muuhunkin teknologiaan, jota on ollut ennen ja nyt.'
Vanhoista hyvistä ajoista
Monesti niin sanottuja vanhoja hyviä aikoja ja niiden kaipailijoita pilkataan turhaan ja sen syvemmin asiaa miettimättä. Meillähän on edelleen luonnonympäristössä eläneiden metsästäjä-keräilijöiden keho sekä mieli, millä en tarkoita sitä, että meidän pitäisi palata vuosituhansien takaiseen elämäntapaan. Eihän se ole mahdollistakaan. Kuitenkin siitä suunnasta löytyy viitteitä ihmiselle ominaisesta elämäntavasta, jossa pyritään pysyttelemään muun luonnon kanssa tasapainossa, joka palautetaan aina tarvittaessa. Se on päinvastainen suunta tälle teknokulttuurille, joka on kaiken kaikkiaan ihmiselle hyvin outo ja vieras.
Einsteinin mukaan "modernin ihmisen tragiikka on yleisesti ottaen siinä, että hän on luonut itselleen elinehdot, joihin hän fylogeneettisen kehityksensä perusteella itse ei ole kasvanut." Teknologia ei olekaan enää aikoihin sopeutunut ihmisten tarpeisiin. Sen sijaan ihmiset ja yhteisöt joutuvat sopeutumaan yhä syvemmin teknosysteemiin, joka luonnonvaroja kuluttaen on alati kiihtyvässä muutostilassa.
Kumpi palvelee kumpaa? Kuka on renki ja kuka isäntä? Ehkä vanha viisaus ”tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä” voitaisiin päivittää nykyaikaan puhumalla tulen sijaan yleisemmin teknologiasta. Onhan tulentekokin laajasti ymmärrettynä tekniikkaa.
En yritä myöskään väittää, että elämä olisi ”vanhoina hyvinä aikoina” ollut helppoa, mutta kyseenalaistaisin, ovatko mukavuus ja vaivattomuus suurimpia tavoiteltavia arvoja elämässä? Eräretkilläni olen huomannut, että epämukavuutta vastaan taisteleminen ja vaivan näkeminen esimerkiksi lämpimänä pysymiseksi ovat todella palkitsevaa ja tyydyttävää työtä. Kun leiri on pystyssä, polttopuut tehty ja ruokaa vatsassa, ei ole monesti juolahtanut mieleen sellainen kysymys kuin ”mitähän sitä tekisi”.
Tuo kysymys tuntuu riivaavan minunkin mieltäni modernin elämän melskeissä. Ehkä liiallinen helppous ja vaivattomuus sekä perustarpeiden tyydyttyminen ikään kuin itsestään ovat syitä nyky-yhteiskunnassa esiintyville merkityksettömyyden ja tylsistymisen tunteille. Pysyäksemme motivoituneena meidän on keksittävä milloin minkäkinlaisia sijaistoimintoja, ja valitettavasti ne eivät aina ole meille eivätkä ympäristöllemme hyväksi.
Teknologian vaikutuksista ihmisiin ja yhteisöihin
Sellainen laite kuin esimerkiksi älypuhelin saa aikaan valtavia muutoksia niin elämän rytmityksessä, todellisuuskäsityksessä kuin aivokemiassammekin. Pitää huomata, että kaikella teknologialla on aina hyvien vaikutusten lisäksi lukuisia huonoja vaikutuksia yhteiskunnan ja ihmisten elämäntavan kehitykseen. Olennaista ei ole se, mihin kaikkeen hyvään teknologialla teoriassa pystytään, vaan se miten sitä todellisuudessa käytetään, ja mihin se vaikuttaa.
Kolikon kääntöpuolesta voidaan käyttää esimerkkinä juuri liikenne- ja viestintäteknologiaa. Päällisin puolin vaikuttaa siltä, että nopeat kulku- ja viestintäyhteydet ovat yksiselitteisen hyvä asia, sillä niiden avulla voimme helposti pitää yhteyttä ympäri maailmaa oleviin läheisiimme ja rakkaimpiimme. Mutta toisaalta ilman sanotun teknologian kehitystä meille rakkaat ihmiset olisivat läsnä jokapäiväisessä elämässämme. Sama teknologia, jota nyt juhlistamme ihmisiä yhdistävänä, on alun perin mahdollistanut yhteisöjen hajoamisen ja ihmisille soveliaamman elintavan katoamisen.
Joitain esimerkkejä: Tuskinpa joitain vuosia sitten osattiin ennakoida sitä, että vuonna 2015 joidenkin suomalaistenkin lasten puhekehitys on häiriintynyt, koska vanhemmat ovat enemmän läsnä sosiaalisessa mediassa kuin lastensa elämässä (Ylen uutinen 6.10.2015). Tai kuka saattoi arvata puoli vuosisataa sitten, miten televisio vaikuttaa tajuntaamme, ajankäyttöömme ja tapaamme omaksua informaatiota? Miten mikroaaltouuni on edes auttanut perheiden yhteisten ruoka-aikojen hajoamista ja mahdollistanut entistä kovemman kiireen arjessa? Ajatusleikkiä voidaan jatkaa loputtomiin, sillä haittavaikutukset ovat löydettävissä kaikesta teknologiasta.
Jotkut sanovat, että jokaisella on valta päättää, miten ja milloin käyttää mitäkin laitetta. Yksilötasolla niin onkin, mutta mitä tapahtuu ihmispopulaatiossa, kun ihmisten, myös lasten, käyttöön annetaan rajoituksetta laitteita, joiden riippuvuuspotentiaali on valtava? Hyvästä syystä rajoitamme esimerkiksi lasten päihteidenkäyttöä (sokeria lukuunottamatta).
Teknologia aiheuttaa siis aina arvaamattomia sosiologisia muutoksia, joita ei edes yritetä selvittää ennen uusien innovaatioiden käyttöönottoa. Kun ongelmia ja vahingollisia vaikutuksia myöhemmin ilmenee, on yhteiskunta useimmiten jo tullut riippuvaiseksi kyseisestä teknologiasta.
Vapaudesta ja teknologiasta
Sanotaan, että teknologia on vapauttanut ihmisen. Kulttuurissamme ajatellaan, että ihmisen kohtalo on ollut vapautua luonnonvoimien ikeestä ja tulla oman kohtalonsa herraksi. Mutta onko teknologiasta riippuvainen elämäntapa vapaa? Kuka voi tuntea olevansa oman kohtalonsa herra yhteiskunnassa, jossa elämän perustarpeet joudutaan jättämään hauraiden ja monimutkaisten, eriytynyttä asiantuntijuutta vaativien järjestelmien ja laitteiden armoille? Joiden toimintaperiaatteita ei tunne, ja joiden toiminnasta ei ole varmuutta.
Lopuksi
Jokainen voi elämässään tulla tietoisemmaksi teknologian vaikutuksista ja hallita niitä esimerkiksi kieltäytymällä jonkin uuden laitteen omaksumisesta. Energiaa ei kuitenkaan kannata tuhlata teknologisen kehityksen vastustamiseen. Se ei johda mihinkään. Suurempi voima on toisin elämisessä.
Kun olen vuosia seurannut esimerkiksi älypuhelinten maailmaa vierestä ja harkinnut, olen päättänyt siitä pysyä sivussa. Teknologisen kehityksen kelkka kulkee niin hurjaa vauhtia, että katselen sitä mielelläni sivusta. Tykkään rauhallisemmasta kyydistä. Tuntuukin todella hyvältä kulkea kohti vähempiteknologiseen elämää, ja tuota tunnetta haluan kuunnella ja kunnioittaa. En kuitenkaan väitä, että minun tapani elää olisi ainoa oikea tapa. Sellaista ei ole olemassakaan. Jokaisen on tehtävä omat johtopäätöksensä ja valintansa. Minä olen kuitenkin tyytyväinen omiini.
Päivitetty 15.8.2020
Vanhoista hyvistä ajoista
Monesti niin sanottuja vanhoja hyviä aikoja ja niiden kaipailijoita pilkataan turhaan ja sen syvemmin asiaa miettimättä. Meillähän on edelleen luonnonympäristössä eläneiden metsästäjä-keräilijöiden keho sekä mieli, millä en tarkoita sitä, että meidän pitäisi palata vuosituhansien takaiseen elämäntapaan. Eihän se ole mahdollistakaan. Kuitenkin siitä suunnasta löytyy viitteitä ihmiselle ominaisesta elämäntavasta, jossa pyritään pysyttelemään muun luonnon kanssa tasapainossa, joka palautetaan aina tarvittaessa. Se on päinvastainen suunta tälle teknokulttuurille, joka on kaiken kaikkiaan ihmiselle hyvin outo ja vieras.
Einsteinin mukaan "modernin ihmisen tragiikka on yleisesti ottaen siinä, että hän on luonut itselleen elinehdot, joihin hän fylogeneettisen kehityksensä perusteella itse ei ole kasvanut." Teknologia ei olekaan enää aikoihin sopeutunut ihmisten tarpeisiin. Sen sijaan ihmiset ja yhteisöt joutuvat sopeutumaan yhä syvemmin teknosysteemiin, joka luonnonvaroja kuluttaen on alati kiihtyvässä muutostilassa.
Kumpi palvelee kumpaa? Kuka on renki ja kuka isäntä? Ehkä vanha viisaus ”tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä” voitaisiin päivittää nykyaikaan puhumalla tulen sijaan yleisemmin teknologiasta. Onhan tulentekokin laajasti ymmärrettynä tekniikkaa.
En yritä myöskään väittää, että elämä olisi ”vanhoina hyvinä aikoina” ollut helppoa, mutta kyseenalaistaisin, ovatko mukavuus ja vaivattomuus suurimpia tavoiteltavia arvoja elämässä? Eräretkilläni olen huomannut, että epämukavuutta vastaan taisteleminen ja vaivan näkeminen esimerkiksi lämpimänä pysymiseksi ovat todella palkitsevaa ja tyydyttävää työtä. Kun leiri on pystyssä, polttopuut tehty ja ruokaa vatsassa, ei ole monesti juolahtanut mieleen sellainen kysymys kuin ”mitähän sitä tekisi”.
Tuo kysymys tuntuu riivaavan minunkin mieltäni modernin elämän melskeissä. Ehkä liiallinen helppous ja vaivattomuus sekä perustarpeiden tyydyttyminen ikään kuin itsestään ovat syitä nyky-yhteiskunnassa esiintyville merkityksettömyyden ja tylsistymisen tunteille. Pysyäksemme motivoituneena meidän on keksittävä milloin minkäkinlaisia sijaistoimintoja, ja valitettavasti ne eivät aina ole meille eivätkä ympäristöllemme hyväksi.
Teknologian vaikutuksista ihmisiin ja yhteisöihin
Sellainen laite kuin esimerkiksi älypuhelin saa aikaan valtavia muutoksia niin elämän rytmityksessä, todellisuuskäsityksessä kuin aivokemiassammekin. Pitää huomata, että kaikella teknologialla on aina hyvien vaikutusten lisäksi lukuisia huonoja vaikutuksia yhteiskunnan ja ihmisten elämäntavan kehitykseen. Olennaista ei ole se, mihin kaikkeen hyvään teknologialla teoriassa pystytään, vaan se miten sitä todellisuudessa käytetään, ja mihin se vaikuttaa.
Kolikon kääntöpuolesta voidaan käyttää esimerkkinä juuri liikenne- ja viestintäteknologiaa. Päällisin puolin vaikuttaa siltä, että nopeat kulku- ja viestintäyhteydet ovat yksiselitteisen hyvä asia, sillä niiden avulla voimme helposti pitää yhteyttä ympäri maailmaa oleviin läheisiimme ja rakkaimpiimme. Mutta toisaalta ilman sanotun teknologian kehitystä meille rakkaat ihmiset olisivat läsnä jokapäiväisessä elämässämme. Sama teknologia, jota nyt juhlistamme ihmisiä yhdistävänä, on alun perin mahdollistanut yhteisöjen hajoamisen ja ihmisille soveliaamman elintavan katoamisen.
Joitain esimerkkejä: Tuskinpa joitain vuosia sitten osattiin ennakoida sitä, että vuonna 2015 joidenkin suomalaistenkin lasten puhekehitys on häiriintynyt, koska vanhemmat ovat enemmän läsnä sosiaalisessa mediassa kuin lastensa elämässä (Ylen uutinen 6.10.2015). Tai kuka saattoi arvata puoli vuosisataa sitten, miten televisio vaikuttaa tajuntaamme, ajankäyttöömme ja tapaamme omaksua informaatiota? Miten mikroaaltouuni on edes auttanut perheiden yhteisten ruoka-aikojen hajoamista ja mahdollistanut entistä kovemman kiireen arjessa? Ajatusleikkiä voidaan jatkaa loputtomiin, sillä haittavaikutukset ovat löydettävissä kaikesta teknologiasta.
Jotkut sanovat, että jokaisella on valta päättää, miten ja milloin käyttää mitäkin laitetta. Yksilötasolla niin onkin, mutta mitä tapahtuu ihmispopulaatiossa, kun ihmisten, myös lasten, käyttöön annetaan rajoituksetta laitteita, joiden riippuvuuspotentiaali on valtava? Hyvästä syystä rajoitamme esimerkiksi lasten päihteidenkäyttöä (sokeria lukuunottamatta).
Teknologia aiheuttaa siis aina arvaamattomia sosiologisia muutoksia, joita ei edes yritetä selvittää ennen uusien innovaatioiden käyttöönottoa. Kun ongelmia ja vahingollisia vaikutuksia myöhemmin ilmenee, on yhteiskunta useimmiten jo tullut riippuvaiseksi kyseisestä teknologiasta.
Vapaudesta ja teknologiasta
Sanotaan, että teknologia on vapauttanut ihmisen. Kulttuurissamme ajatellaan, että ihmisen kohtalo on ollut vapautua luonnonvoimien ikeestä ja tulla oman kohtalonsa herraksi. Mutta onko teknologiasta riippuvainen elämäntapa vapaa? Kuka voi tuntea olevansa oman kohtalonsa herra yhteiskunnassa, jossa elämän perustarpeet joudutaan jättämään hauraiden ja monimutkaisten, eriytynyttä asiantuntijuutta vaativien järjestelmien ja laitteiden armoille? Joiden toimintaperiaatteita ei tunne, ja joiden toiminnasta ei ole varmuutta.
Lopuksi
Jokainen voi elämässään tulla tietoisemmaksi teknologian vaikutuksista ja hallita niitä esimerkiksi kieltäytymällä jonkin uuden laitteen omaksumisesta. Energiaa ei kuitenkaan kannata tuhlata teknologisen kehityksen vastustamiseen. Se ei johda mihinkään. Suurempi voima on toisin elämisessä.
Kun olen vuosia seurannut esimerkiksi älypuhelinten maailmaa vierestä ja harkinnut, olen päättänyt siitä pysyä sivussa. Teknologisen kehityksen kelkka kulkee niin hurjaa vauhtia, että katselen sitä mielelläni sivusta. Tykkään rauhallisemmasta kyydistä. Tuntuukin todella hyvältä kulkea kohti vähempiteknologiseen elämää, ja tuota tunnetta haluan kuunnella ja kunnioittaa. En kuitenkaan väitä, että minun tapani elää olisi ainoa oikea tapa. Sellaista ei ole olemassakaan. Jokaisen on tehtävä omat johtopäätöksensä ja valintansa. Minä olen kuitenkin tyytyväinen omiini.
Päivitetty 15.8.2020