Suomen kieli kantaa yhteyttä luontoon
Viime aikoina on keskusteltu englannin vaikutuksista suomen kieleen. Keskustelussa pitäisi muistaa, että kielellä on muitakin tehtäviä kuin pelkkä viestintä. Äidinkieli luo myös ajattelun rakenteet ja vaikuttaa siten puhujansa maailmankuvaan ja tapaan hahmottaa todellisuutta. Maailma hahmottuu englanninkieliselle eri tavalla kuin suomenkieliselle.
Suomi, kuten monet muutkin reuna-alueiden pienet kielet, on edelleen suhteellisen läheisessä yhteydessä paikalliseen luonnonympäristöönsä, josta se on alunperinkin kummunnut. Useimmat germaaniset kielet ovat jo perusteellisemmin kaupungistuneet ja teknistyneet eli ne ovat irronneet luonnonympäristössä olleista juuristaan.
Ekologisesta kriisistä selviytyäksemme meidän on elvytettävä luontokeskeistä maailmankuvaa, jossa ihmisen kohtalonyhteys muuhun luontoon tunnetaan: sen, minkä teemme luonnolle, teemme itsellemme. Suomi on vielä sen verran ”erämainen” kieli, että se kantaa edelleen runsaasti piirteitä, jotka auttavat meitä tämän ymmärryksen ravitsemisessa ja kestävän todellisuuskäsityksen luomisessa.
Menettäessämme kielemme erityispiirteitä menetämme siis kulttuuriperintöämme, jonka avulla voisimme uusintaa suhteitamme järviimme, metsiimme ja soihimme sekä niillä asuviin kanssaolentoihimme. Tapa, jolla englanti ja internetkulttuuri muuttavat kieltämme, johtaa puolestaan syvenevään maailmankuvalliseen yhteyteen talouskasvukeskeisyyden, amerikkalaisen kulutuskulttuurin ja tekniikan kanssa.
Kirjoitus on julkaistu mielipidekirjoituksena Helsingin Sanomissa 20.11.2018.
Suomi, kuten monet muutkin reuna-alueiden pienet kielet, on edelleen suhteellisen läheisessä yhteydessä paikalliseen luonnonympäristöönsä, josta se on alunperinkin kummunnut. Useimmat germaaniset kielet ovat jo perusteellisemmin kaupungistuneet ja teknistyneet eli ne ovat irronneet luonnonympäristössä olleista juuristaan.
Ekologisesta kriisistä selviytyäksemme meidän on elvytettävä luontokeskeistä maailmankuvaa, jossa ihmisen kohtalonyhteys muuhun luontoon tunnetaan: sen, minkä teemme luonnolle, teemme itsellemme. Suomi on vielä sen verran ”erämainen” kieli, että se kantaa edelleen runsaasti piirteitä, jotka auttavat meitä tämän ymmärryksen ravitsemisessa ja kestävän todellisuuskäsityksen luomisessa.
Menettäessämme kielemme erityispiirteitä menetämme siis kulttuuriperintöämme, jonka avulla voisimme uusintaa suhteitamme järviimme, metsiimme ja soihimme sekä niillä asuviin kanssaolentoihimme. Tapa, jolla englanti ja internetkulttuuri muuttavat kieltämme, johtaa puolestaan syvenevään maailmankuvalliseen yhteyteen talouskasvukeskeisyyden, amerikkalaisen kulutuskulttuurin ja tekniikan kanssa.
Kirjoitus on julkaistu mielipidekirjoituksena Helsingin Sanomissa 20.11.2018.