Sanotaan kyllä paremmalle maailmalle
Uusimmassa kirjassaan Kun ei ei riitä toimittaja-tietokirjailija Naomi Klein maalaa karun kuvan Yhdysvaltojen ja koko maailman tilanteesta. Kirja kuvaa kehityskulkua, joka johti Donald Trumpin presidenttiyteen, ja nykytilannetta, jossa suuryhtiöiden sekä -pankkien entiset johtajat ovat miehittäneet maailman vaikutusvaltaisimman maan hallinnon yksityisen voitontavoittelunsa välineeksi, eivätkä enää juurikaan peittele sitä. Sama uusliberaali kehityskulku on levinnyt ympäri maailman.
Uusliberaaliin aatteeseen perustuvaa talouspolitiikkaa on Suomessa alettu harjoittaa 90-luvun laman aiheuttaman sokin jälkeen. Aatteen mukainen talouspolitiikka perustuu julkisen talouden leikkauksiin ja yksityistämiseen sekä yksityisen voitontavoittelun suosimiseen sääntelyä purkamalla. Julkisen omaisuuden yksityistäminen ja markkinoiden vapauttaminen ovat viime vuosina kiihtyneet edelleen meilläkin.
Väitetään, että nykyinen talouspolitiikka ei ole aatteellista, vaan ainoa realistinen vaihtoehto. Mm. oikeustieteen professori Jukka Kekkonen ilmaisi kesällä Ylen Päivän kasvo -ohjelmassa huolensa siitä, että ”hyvinvointivaltion uudistamista ja yksityistämistä on tehty osittain ideologia, ei tutkimustieto edellä.” Uusliberalismi onkin kaukana aatteettomuudesta.
Miten yhden ideologian mukainen maailma voi edes olla ainoa vaihtoehto? Luultavasti vaihtoehdottomuuden harha vaivasi ihmisiä Neuvostoliitossakin, joka lopulta sortui. Uusliberaalin aatteen muotoilemalle globaalille järjestelmälle on käymässä samoin. Merkit ovat ilmoilla siitä, mihin nykyinen aatemaailma on johtamassa, kun kilpajuoksu hupenevien luonnonantimien kimppuun kiihtyy: ilmastonmuutos, elinympäristöjen tuhoutuminen ja sukupuutot, resurssikriisit, pakolaisuus...
Koska uusliberalismi on yksi syy pahimmille ongelmillemme, sen keinoin ei ongelmia kyetä ratkaisemaan. Meillä on kuitenkin vielä mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, puretaanko uusliberalismille perustuva järjestelmä hallitusti vai sortuuko se hallitsemattomasti. Ensimmäinen vaihtoehto on seurauksiltaan huomattavasti kevyempi.
Kleinin kirja herättääkin myös toiveikkuutta. Voimme vielä herätä uusliberaalista pelottelupolitiikasta, joka yrittää heijastaa luomansa ongelmat eri ihmisryhmien syyksi ja pyrkii siten kääntämään meidät toisiamme vastaan. Pitkään olemme myös toimineet pienissä piireissä yksittäisten päämäärien puolesta kokonaisvaltaisen muutoksen sijaan. Meidän on murrettava hajottamisen ja hallitsemisen taktiikka.
Syntyisikö Suomeenkin vaalien alla kansalaisyhteiskunnasta ponnistava laaja-alainen, kansalaisia ja eri toimijoita yhteen kokoava liittouma, jota yhdistäisi rohkea tavoite huolenpitoon perustuvasta, oikeudenmukaisesta ja ekologisesti kestävästä yhteiskunnasta, jossa yksityinen voitontavoittelu ei mene ihmisten ja muun luonnon yhteisen hyvinvoinnin edelle?
Kirjoitus on julkaistu kolumnina Suur-Jyväskylän lehdessä 5.12.2018
Uusliberaaliin aatteeseen perustuvaa talouspolitiikkaa on Suomessa alettu harjoittaa 90-luvun laman aiheuttaman sokin jälkeen. Aatteen mukainen talouspolitiikka perustuu julkisen talouden leikkauksiin ja yksityistämiseen sekä yksityisen voitontavoittelun suosimiseen sääntelyä purkamalla. Julkisen omaisuuden yksityistäminen ja markkinoiden vapauttaminen ovat viime vuosina kiihtyneet edelleen meilläkin.
Väitetään, että nykyinen talouspolitiikka ei ole aatteellista, vaan ainoa realistinen vaihtoehto. Mm. oikeustieteen professori Jukka Kekkonen ilmaisi kesällä Ylen Päivän kasvo -ohjelmassa huolensa siitä, että ”hyvinvointivaltion uudistamista ja yksityistämistä on tehty osittain ideologia, ei tutkimustieto edellä.” Uusliberalismi onkin kaukana aatteettomuudesta.
Miten yhden ideologian mukainen maailma voi edes olla ainoa vaihtoehto? Luultavasti vaihtoehdottomuuden harha vaivasi ihmisiä Neuvostoliitossakin, joka lopulta sortui. Uusliberaalin aatteen muotoilemalle globaalille järjestelmälle on käymässä samoin. Merkit ovat ilmoilla siitä, mihin nykyinen aatemaailma on johtamassa, kun kilpajuoksu hupenevien luonnonantimien kimppuun kiihtyy: ilmastonmuutos, elinympäristöjen tuhoutuminen ja sukupuutot, resurssikriisit, pakolaisuus...
Koska uusliberalismi on yksi syy pahimmille ongelmillemme, sen keinoin ei ongelmia kyetä ratkaisemaan. Meillä on kuitenkin vielä mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, puretaanko uusliberalismille perustuva järjestelmä hallitusti vai sortuuko se hallitsemattomasti. Ensimmäinen vaihtoehto on seurauksiltaan huomattavasti kevyempi.
Kleinin kirja herättääkin myös toiveikkuutta. Voimme vielä herätä uusliberaalista pelottelupolitiikasta, joka yrittää heijastaa luomansa ongelmat eri ihmisryhmien syyksi ja pyrkii siten kääntämään meidät toisiamme vastaan. Pitkään olemme myös toimineet pienissä piireissä yksittäisten päämäärien puolesta kokonaisvaltaisen muutoksen sijaan. Meidän on murrettava hajottamisen ja hallitsemisen taktiikka.
Syntyisikö Suomeenkin vaalien alla kansalaisyhteiskunnasta ponnistava laaja-alainen, kansalaisia ja eri toimijoita yhteen kokoava liittouma, jota yhdistäisi rohkea tavoite huolenpitoon perustuvasta, oikeudenmukaisesta ja ekologisesti kestävästä yhteiskunnasta, jossa yksityinen voitontavoittelu ei mene ihmisten ja muun luonnon yhteisen hyvinvoinnin edelle?
Kirjoitus on julkaistu kolumnina Suur-Jyväskylän lehdessä 5.12.2018