Minun polkuni

Tervehdys, rakas kanssakulkijani.

Nimeni on Osma Naukkarinen. Olen vasta aikuisiällä alkanut ymmärtää, mistä olen kotoisin, ja mistä olen kasvanut. Sosiaalisen ympäristön lisäksi lapsuuden lähimetsät, -järvet ja -kalliot ovat kasvattaneet minut. Kokemukset, joita sain lukemattomista seikkailuista lähiluonnossa piirsivät vahvan jäljen tiedostamattomaan mieleeni. Kasvaessani sosiaalinen ja kulttuurinen maailma alkoi kuitenkin ottaa yhä tiukempaa otetta minusta kuten muistakin, ja vähitellen unohdin, mistä olen tullut.

Opiskeluvuosina luontoyhteyteni alkoi vaellusharrastuksen alettua syventyä uudelleen, ja lapsuudessa kylvetyt yhteyden siemenet alkoivat vihdoin itää. Samaan aikaan luin paljon maailman sekä ihmiskunnan mennyttä, nykyistä ja tulevaa tilaa pohdiskelevaa kirjallisuutta. Vuosi vuodelta ympärillämme oleva luontoa ja ihmisiä vahingoittava kulttuuri alkoi näyttää järjettömämmältä, kunnes en voinut enää pitää silmiäni kiinni ja pysyä toimettomana. Maailmankuvani oli murroksessa.

Pitkällisen itsetutkiskelun ja  metsissä vietetyn ajan ansiosta elämääni alkoi vähitellen tulla uudenlaista merkityksen tunnetta. Suoritin yliopisto-opintoni loppuun, mutta valmistuessani olin samalla valmis tuomaan maailmaan oman lahjani. Omasta luonnostani olin viimein löytänyt paikkani, tarkoitukseni ja iloni.

Aloitin erä- ja luonto-oppaan ammattitutkintoon valmistavat opinnot Kurun metsäoppilaitoksen kansainvälisessä International Wilderness Guide -ohjelmassa. Kymmenkuukautisen koulutuksen aikana vaelsimme Vienan Karjalan laulumailla syksyllä, hiihdimme Kainuun hangilla sydäntalvella, taivalsimme yksin Hammastunturin lumisessa erämaassa, meloimme kuohuvia virtoja Keski-Suomessa ja tarkkailimme lintuja sekä kasveja Saaristomeren kansallispuistossa. Pidempien retkien lisäksi koulutukseen sisältyi aimo annos oppia mm. perinteisistä erätaidoista, luonnontuntemuksesta, käsitöistä, retkiruuasta ja retkien järjestämisestä sekä niiden turvallisuudesta.

Teollista elämäntapaa havainnoidessani olen aloin kiinnittää yhä enemmän huomiota omiin juuriini. Huomasin, että voimme elvyttää omaa muinaista perintöämme ja löytää sitä kautta paikan, jatkuvuuden ja tasapainon tunnetta, sillä esivanhempiemme kulttuuri oli aikojen saatossa kehittynyt vastaamaan juuri meidän pohjoisen luontomme haasteisiin.

Matka polulla jatkuu olemassaoloa kokemalla, tuntemalla ja tutkimalla.

Pätevyydet

• Erä- ja luonto-opas, International Wilderness Guide Program, TREDU, Kurun metsäoppilaitos
  
• Oikeustieteen maisteri
  
• Luontoyhteyden ohjaaja
  
• Kalevalainen jäsenkorjaaja, www.sammalkammen.fi​