Myötätunnolla muutokseen

Yhteiskunnallinen ilmapiiri on huolestuttanut minua jo jonkin aikaa. Olemme kohtaamassa suuria haasteita ja pakottavia muutoksia, kun luonnonjärjestelmän kantokyky on ylitetty ja globaaliin kaupankäyntiin perustuva teollinen maailmanjärjestys haurastuu. Valtavien haasteiden edessä ihmisten yhtenäisyys olisi elintärkeää, mutta suunta on toinen: eripura, vastakkainasettelu ja vihanpito lisääntyvät, mikä näkyy erityisesti tulehtuneessa keskustelukulttuurissa.

Yhteen liittyneissä ihmisissä on aina ollut voima muutokseen. En usko olevani väärässä lausuessani, että elinkelpoiset luonnonolot ja ekologiseen hätätilaan mahdollisuuksien mukaan sopeutuva, sitä tehokkaasti lievittävä ja odotettavissa oleviin kriiseihin mahdollisimman hyvin varautunut yhteiskunta ovat kaikkien yhteisiä intressejä.

Hajottava ja hallitseva teollinen kulutuskulttuuri eristää kuitenkin ihmiset toisistaan. Se jakaa ihmiset intressiryhmiin ja laittaa heidät kamppailevaan intresseistään toisiaan vastaan. Kansallisista, taloudellisista, poliittisista, työkohtaisista, aatteellisista, elämäntavallisista ja niin edelleen. Riittävän yhtenäinen muutosvoima oikeudenmukaisen ja kestävän järjestelmän puolesta ei synny niin kauan kuin ihmiset taistelevat toisiaan vastaan etujensa ja kulutuksella rakennettujen identiteettiensä puolesta. Samalla harvat käärivät pöyristyttäviä etuja itselleen yhteisen tulevaisuuden kustannuksella.

Näin on käynyt myös ympäristökriisiin liittyen: Ihmiset, joita halventavasti kuluttajiksi kutsutaan, on saatu keskenään kinastelemaan siitä, millä tavalla kuluttamalla tuhoisiin mittasuhteisiin paisunut ongelma voitaisiin ratkaista vai voidaanko. Paha mieli leviää solvausten ja tahallisten väärinymmärrysten lennellessä.

Näin yhteinen intressi unohtuu. Onneksi yhä useampi muistaa sen ja paiskii uutterasti töitä kaikkien yhteisen tulevaisuuden puolesta, useimmiten talkoo- tai vapaaehtoistöinä. Se saattaa olla väsyttävää ja turhauttavaakin, ja siinä sivussa voi olla helppoa sortua riitelemään niiden kanssa, jotka tätä työtä jopa jarruttavat.

Jotta tarvittava yhtenäisyys saavutettaisiin, tarvitsemme nyt kosolti myötätuntoa. Myötätuntoa erityisesti niitä kohtaan, jotka ovat joskus riitaisastikin eri mieltä. On syytä muistaa, että olemme kaikki joutuneet sopeutumaan tuhoisaan elämäntapaan omista lähtökohdistamme. Lopulta me ihmiset olemme kuitenkin aika yksinkertaisia olentoja. Tarvitsemme ruokaa, vettä, suojaa ja rakkautta. Myötätuntoisesti kuuntelemalla voimme auttaa toinen toistamme ymmärtämään, mikä tarve meissä loppujen lopuksi puhuu, kun huomaamme suhtautuvamme toisiin vihamielisesti. Se saattaa olla niinkin yksinkertainen asia kuin tarve huoahtaa hetkeksi stressaavasta arjesta ja tulla nähdyksi.

Toivon myötätuntoista, rakkaudellista ja levollista joulunaikaa kaikille.

Kirjoitus on julkaistu kolumnina Suur-Jyväskylän lehdessä 4.12.2019.