Moderni kuluttaja on kulutuksen välttäjä
Valtamerissä on pian enemmän muovia kuin kalaa. Ilmastonmuutos uhkaa maapallon ruokaturvaa. Metsät hupenevat ja eliölajeja kuolee massoittain sukupuuttoon. Uutisvirta tarjoilee masentavia kuvia maapallon tilasta. Miten tällaiseen oikein pitäisi reagoida?
Ympäristön asiaa ajavat tahot haluavat yleensä välttää ihmisten syyllistymistä näin suurien haasteiden edessä. Siksi viesti muovaillaan mukavan keveään pakettiin: Pienillä asioilla sinäkin voit vaikuttaa. Lajittele jätteet, älä heitä roskia luontoon, jätä muovikassi ostamatta, valitse portaat hissin sijasta.
Nuo ohjeet olivat varmasti kovaa kamaa 1990-luvulla, mutta 2020-luvun kolkutellessa ovella ja luonnonjärjestelmän kriisin edelleen pahentuessa niitä olisi korkea aika päivittää nykytietämyksen mukaan. Nyt pitäisi alkaa puhua vakavasti esimerkiksi lentomatkustamisen lopettamisesta ja ylipäätään tarpeettoman kulutuksen roimasta vähentämisestä.
Vielä joitakin vuosia sitten ympäristöongelmien kieltäminen saattoi olla tehokas keino paeta omaa vastuuta, mutta se on käynyt ilmeisen mahdottomaksi. Onneksi yhä useampi on havahtunut vastuunkantoon ja siitä kumpuavaan kestävään hyvinvointiin, mutta samalla kulttuurissamme leviää toinenkin virtaus: välinpitämättömyys ja sen oikeutus.
Ovelimmat markkinoijat ovat jo havahtuneet tähän kulttuuriseen muutokseen ja alkaneet vedota siihen kytkeytyvään psykologiseen tarpeeseen. Mitä sitten, vaikka napajäät sulavat? Et voi olla täydellinen ja sinähän ansaitset tämän (todelliselle hyvinvoinnillesi rappiollisen) nautinnon.
Täydellisyyttä on toden totta turha tavoitella, mutta se ei voi olla peruste olla pyrkimättä parempaan. Uskon, että me kaikki haluamme hyvää toisillemme, tuleville sukupolville sekä muulle luonnolle. Ymmärrettävästi meillä kaikilla on kuitenkin erilaiset lähtökohdat ja edellytykset tarttua tämän päivän haasteisiin. Voimme kuitenkin jokainen tehdä parhaamme ja mahdollisuuksien mukaan pyrkiä kohti parempaa.
Usein esteenä on kiireinen ja harhautuksia täynnä oleva elämäntapa sekä kulutuskulttuurin tauoton propaganda, joka ei mahdollista riittävää pysähtymistä, jotta haitallisia tottumuksia voisi alkaa kyseenalaistaa.
Edellä mainitusta syystä muutosta ei tietenkään pitäisi jättää pelkästään yksilöiden vastuulle. Vallanpitäjät kuitenkin vatvovat asioita edelleen tasolla, joka on todella kaukana riittävistä edistysaskeleista. Kansalaisina meidän ei kuitenkaan tarvitse alistua odottelemaan, että joku ratkaisee asiat puolestamme. Tuo ”joku” tuskin on edes olemassa, vaan se, rakas kanssaihmiseni, olet sinä.
Vaikka valta päättää elämän perusedellytyksistä on viety meiltä markkinavoimille ja byrokratialle, voimme kuitenkin päättää, kuinka paljon itse ruokimme tuhoisaa kulutuskoneistoa. Siihen meillä on valta. Ja kun oivallamme, kuinka tuota valtaa käytetään, alamme yhdessä vahvistaa muutosta kohti kestävää elämäntapaa.
Kirjoitus on julkaistu aiemmin kolumnina Suur-Jyväskylän lehdessä.
Ympäristön asiaa ajavat tahot haluavat yleensä välttää ihmisten syyllistymistä näin suurien haasteiden edessä. Siksi viesti muovaillaan mukavan keveään pakettiin: Pienillä asioilla sinäkin voit vaikuttaa. Lajittele jätteet, älä heitä roskia luontoon, jätä muovikassi ostamatta, valitse portaat hissin sijasta.
Nuo ohjeet olivat varmasti kovaa kamaa 1990-luvulla, mutta 2020-luvun kolkutellessa ovella ja luonnonjärjestelmän kriisin edelleen pahentuessa niitä olisi korkea aika päivittää nykytietämyksen mukaan. Nyt pitäisi alkaa puhua vakavasti esimerkiksi lentomatkustamisen lopettamisesta ja ylipäätään tarpeettoman kulutuksen roimasta vähentämisestä.
Vielä joitakin vuosia sitten ympäristöongelmien kieltäminen saattoi olla tehokas keino paeta omaa vastuuta, mutta se on käynyt ilmeisen mahdottomaksi. Onneksi yhä useampi on havahtunut vastuunkantoon ja siitä kumpuavaan kestävään hyvinvointiin, mutta samalla kulttuurissamme leviää toinenkin virtaus: välinpitämättömyys ja sen oikeutus.
Ovelimmat markkinoijat ovat jo havahtuneet tähän kulttuuriseen muutokseen ja alkaneet vedota siihen kytkeytyvään psykologiseen tarpeeseen. Mitä sitten, vaikka napajäät sulavat? Et voi olla täydellinen ja sinähän ansaitset tämän (todelliselle hyvinvoinnillesi rappiollisen) nautinnon.
Täydellisyyttä on toden totta turha tavoitella, mutta se ei voi olla peruste olla pyrkimättä parempaan. Uskon, että me kaikki haluamme hyvää toisillemme, tuleville sukupolville sekä muulle luonnolle. Ymmärrettävästi meillä kaikilla on kuitenkin erilaiset lähtökohdat ja edellytykset tarttua tämän päivän haasteisiin. Voimme kuitenkin jokainen tehdä parhaamme ja mahdollisuuksien mukaan pyrkiä kohti parempaa.
Usein esteenä on kiireinen ja harhautuksia täynnä oleva elämäntapa sekä kulutuskulttuurin tauoton propaganda, joka ei mahdollista riittävää pysähtymistä, jotta haitallisia tottumuksia voisi alkaa kyseenalaistaa.
Edellä mainitusta syystä muutosta ei tietenkään pitäisi jättää pelkästään yksilöiden vastuulle. Vallanpitäjät kuitenkin vatvovat asioita edelleen tasolla, joka on todella kaukana riittävistä edistysaskeleista. Kansalaisina meidän ei kuitenkaan tarvitse alistua odottelemaan, että joku ratkaisee asiat puolestamme. Tuo ”joku” tuskin on edes olemassa, vaan se, rakas kanssaihmiseni, olet sinä.
Vaikka valta päättää elämän perusedellytyksistä on viety meiltä markkinavoimille ja byrokratialle, voimme kuitenkin päättää, kuinka paljon itse ruokimme tuhoisaa kulutuskoneistoa. Siihen meillä on valta. Ja kun oivallamme, kuinka tuota valtaa käytetään, alamme yhdessä vahvistaa muutosta kohti kestävää elämäntapaa.
Kirjoitus on julkaistu aiemmin kolumnina Suur-Jyväskylän lehdessä.