Luonnon rytmiin tahdistuminen
Kuvan lisenssi CC0.
Kävin alkusyksyllä erämaassa rauhoittumassa. Ihmisten melskeet sekä omat turhantärkeät kiireet saivat hiljaisilla soilla ja metsämailla taas toisenlaisen mittakaavan. Ne tuntuivat täydellisen mitättömiltä ihmistä laajemman maailman kiertoon ja rytmiin nähden. Kuitenkin erämaasta palattuani olen jälleen huomannut, että omasta tasapainosta ja rauhasta huolehtiminen on kaupungissa haastavaa. Mistä kiireen tarttuvuus oikein johtuu?
Luonnossa asiat tapahtuvat omassa kierrossaan vääjäämättömän verkkaisesti. Aurinko nousee ja laskee. Aamu koittaa ja yö saapuu. Vuodenajat seuraavat uskollisesti toisiaan ja kuu kiertää tutussa rytmissään. Elämää syntyy, kuolee ja syntyy. Pilvet purjehtivat taivaalla ikuisella reitillään. Laineet kulkevat järvellä tuulen tuuditeltavina. Syksy rauhoittaa maan kohti talven lepoa.
Elämä maapallolla on asettunut ikiaikaisiin luonnon rytmeihin, mutta moderni ihminen on siitä traaginen olento, että se on kekseliäisyyttään luonut itselleen elämäntavan, johon ei itse ole biologisesti sopeutunut. Keinovalaistus kätkee valon ja pimeän rytmit. Tauoton humina, hurina ja sirinä tappavat hiljaisuuden. Liikenne ja viestintä vilisevät kaduilla ja ruuduilla tauotta. Kello juoksee eteenpäin armotta piittaamatta vuodenajoista ja ihmisen tarpeista. Aina auki oleva kulutusyhteiskunta sinetöi levottomuuden.
Aikojen saatossa ihminen on kehittynyt elämään samassa rytmissä taivaankappaleiden ja muun luonnon kanssa. Ihmiselle terveet rytmit on sidottu luonnon kiertokulkuun, johon olemme teknisessä ajassamme menettäneet kosketuksen. Teknologia on hävittänyt luonnon rytmit kokemusmaailmastamme.
Psykologi Irma Heiskanen on kirjoittanut luonnon rytmiin tahdistumisesta (mm. Elonkehä 3/17). Luonnon sijaan nykyään tahdistutaankin yhä syvemmin teknisen koneiston rytmiin, joka ei tunnusta vuorokauden- ja vuodenaikojen sekä työn ja levon luonnollisia syklejä. Elämme koneiden rytmissä yhä konemaisempaa elämää, ja sen tunnemme nahoissamme mm. kiireenä, stressinä, uupumuksena ja keskittymiskyvyn heikkenemisenä.
Luonnon rytmiin tahdistumisessa mm. erämaareissut, metsäkävelyt ja säntillinen mietiskely ovat suureksi avuksi. Jos elämäntapa silti tahdistaa kohti koneiden rytmiä, on kyse jatkuvasta kamppailusta, jossa ihminen yrittää pysyä eheänä häntä venyttävässä ja hajottavassa teknisessä maailmassa. Kestävään hyvinvointiin ei siten riitä hetken elpyminen metsässä, jonka jälkeen jatketaan ihmiselle ja muulle luonnolle tuhoisassa järjestelmässä kuten ennenkin. On kuljettava yhdessä kohti väkevämpää elämää, jossa ihminen voi jälleen elää luontaisessa rytmissään osana maan ja taivaan kiertoa sekä luonnon suurta juhlaa.
Kirjoitus on julkaistu Suur-Jyväskylän lehdessä 4.10.2017.
Luonnossa asiat tapahtuvat omassa kierrossaan vääjäämättömän verkkaisesti. Aurinko nousee ja laskee. Aamu koittaa ja yö saapuu. Vuodenajat seuraavat uskollisesti toisiaan ja kuu kiertää tutussa rytmissään. Elämää syntyy, kuolee ja syntyy. Pilvet purjehtivat taivaalla ikuisella reitillään. Laineet kulkevat järvellä tuulen tuuditeltavina. Syksy rauhoittaa maan kohti talven lepoa.
Elämä maapallolla on asettunut ikiaikaisiin luonnon rytmeihin, mutta moderni ihminen on siitä traaginen olento, että se on kekseliäisyyttään luonut itselleen elämäntavan, johon ei itse ole biologisesti sopeutunut. Keinovalaistus kätkee valon ja pimeän rytmit. Tauoton humina, hurina ja sirinä tappavat hiljaisuuden. Liikenne ja viestintä vilisevät kaduilla ja ruuduilla tauotta. Kello juoksee eteenpäin armotta piittaamatta vuodenajoista ja ihmisen tarpeista. Aina auki oleva kulutusyhteiskunta sinetöi levottomuuden.
Aikojen saatossa ihminen on kehittynyt elämään samassa rytmissä taivaankappaleiden ja muun luonnon kanssa. Ihmiselle terveet rytmit on sidottu luonnon kiertokulkuun, johon olemme teknisessä ajassamme menettäneet kosketuksen. Teknologia on hävittänyt luonnon rytmit kokemusmaailmastamme.
Psykologi Irma Heiskanen on kirjoittanut luonnon rytmiin tahdistumisesta (mm. Elonkehä 3/17). Luonnon sijaan nykyään tahdistutaankin yhä syvemmin teknisen koneiston rytmiin, joka ei tunnusta vuorokauden- ja vuodenaikojen sekä työn ja levon luonnollisia syklejä. Elämme koneiden rytmissä yhä konemaisempaa elämää, ja sen tunnemme nahoissamme mm. kiireenä, stressinä, uupumuksena ja keskittymiskyvyn heikkenemisenä.
Luonnon rytmiin tahdistumisessa mm. erämaareissut, metsäkävelyt ja säntillinen mietiskely ovat suureksi avuksi. Jos elämäntapa silti tahdistaa kohti koneiden rytmiä, on kyse jatkuvasta kamppailusta, jossa ihminen yrittää pysyä eheänä häntä venyttävässä ja hajottavassa teknisessä maailmassa. Kestävään hyvinvointiin ei siten riitä hetken elpyminen metsässä, jonka jälkeen jatketaan ihmiselle ja muulle luonnolle tuhoisassa järjestelmässä kuten ennenkin. On kuljettava yhdessä kohti väkevämpää elämää, jossa ihminen voi jälleen elää luontaisessa rytmissään osana maan ja taivaan kiertoa sekä luonnon suurta juhlaa.
Kirjoitus on julkaistu Suur-Jyväskylän lehdessä 4.10.2017.