Kirjoituksia

Tältä sivulta voit lukea kirjoituksiani.

Kirjoitan tällä hetkellä kolumnistina Suur-Jyväskylän lehteen. Olen myös Elonkehä-lehden toinen päätoimittaja. Lehden tarkoituksena on edistää syväekologista tietoisuutta, elämää suojelevaa kulttuuria ja ekologisesti kestävää yhteiskuntaa ja elämänmuotoa sekä ylläpitää kriittistä keskustelua kestämättömästä kulutus- ja talouskasvuyhteiskunnasta, sen arvoista, ilmiöistä, rakenteesta ja seurauksista. Elonkehään voit tutustua ja tilata sen osoitteesta www.elonkeha.com.

Henkiin herääminen (Suur-Jyväskylän lehti 3.2.2021)

Muinoin henki on tarkoittanut sielun osaa, joka on pitänyt ihmisen elossa eli hengissä. Hengenlähtö tarkoittaakin edelleen kuolemaa. Mutta henki ja sen mahdollistama tavoitteellinen, tietoinen elämä ei ollut ihmisen ainutlaatuinen ominaisuus, vaan kaikki ympärillä oleva koettiin elollisina toimijoina, jotka vaikuttavat ympäristöönsä: kasvit, eläimet, vedet, kivet, sääilmiöt, paikat, maisemat ja niin edelleen. Maailma kaikkine pienine ja suurine piirteineen oli hengissä ja ihmiset kokivat osallisuutensa tähän maailmaan luita ja ytimiään myöten.

Kunnioitus johtaa kestävyyteen (Suur-Jyväskylän lehti 5.8.2020)

Kestävyys on pitkään ollut avainsana, kun on puhuttu ympäristökriisin ratkaisemisesta. Kestävyyden käsite on kuitenkin ongelmallinen: jonkun on määriteltävä, mikä on kestävää ja mitä kestävyydellä ylipäätään tarkoitetaan. Käsite on väistämättä politisoitunut. Entä jos puhuisimmekin siitä, mikä on elämää kunnioittavaa?

Kanssaolentojemme kuiskaukset (Suur-Jyväskylän lehti 4.3.2020)

Sen lisäksi, että muilla eläimillä on sellaisia kykyjä, joista ihminen voi vain uneksia, ovat monet niistä äärimmäisen älykkäitä myös tavoilla, joita on aiemmin pidetty ihmisen yksityisomaisuutena. Esimerkiksi norsuilla näyttäisi olevan kehittynyt kieli, jolla viestitään tiedon lisäksi myös tunteista, aikeista ja jopa abstrakteista asioista. Lisäksi norsut surevat ja hautaavat kuolleita yhteisönsä jäseniä.

Myötätunnolla muutokseen (Suur-Jyväskylän lehti 4.12.2019)

Yhteiskunnallinen ilmapiiri on huolestuttanut minua jo jonkin aikaa. Olemme kohtaamassa suuria haasteita ja pakottavia muutoksia, kun luonnonjärjestelmän kantokyky on ylitetty ja globaaliin kaupankäyntiin perustuva teollinen maailmanjärjestys haurastuu. Valtavien haasteiden edessä ihmisten yhtenäisyys olisi elintärkeää, mutta suunta on toinen: eripura, vastakkainasettelu ja vihanpito lisääntyvät, mikä näkyy erityisesti tulehtuneessa keskustelukulttuurissa.

Kiitollisuuden tie (Suur-Jyväskylän lehti 2.10.2019)

Maailmanlaajuisesta ekologisesta hätätilasta puhutaan nyt paljon. Siksi on tarpeen puhua yhä enemmän myös siitä, miten voimme lisätä henkisiä voimavarojamme, jotta voimme ottaa vastaan mittaluokaltaan ja uhkaavuudeltaan näin järisyttävän asian lamaantumatta tai välinpitämättömyyteen vajoamatta.

Horsmansiementen opissa (Suur-Jyväskylän lehti 4.9.2019)

Muistinsa palauttanut ihminen on tavara- ja viihdekauppiaille kauhistus. Hänelle horsmansiementen leijailuihin tai tähtitaivaaseen syventyminen ovat kulutukseen verrattuna tuhatkertaisesti nautinnollisempia ja arvokkaampia kokemuksia, eikä niitä varten tarvitse ostaa yhtään mitään. Kokemuksina ne yhdistävät elämään.

Valikoivaa luontorakkautta (Suur-Jyväskylän lehti 3.7.2019)

Kesäkuisena iltana katsoin saunan terassilta avautuvaa maisemaa, jossa pieni suolampi kimaltelee tiheähkön pajukon takana. Päähäni oli iskostunut omituinen ajatus siitä, että maisemaa pitäisi vähän avata. Tarmokkaassa hulluuden puuskassa tartuin vesuriin ja ajattelin maltillisesti katkoa pari pajua. Tihutyötä tehdessäni minusta tuntui väärältä. Paju oli paksu ja varmaan vanhempi kuin minä. Työni jäljet nähtyäni olin epäuskoinen ja surullinen: mikä minuun meni?

Ojasta allikkoon (Suur-Jyväskylän lehti 5.6.2019)

Kun ympäristökriisiä yritetään hillitä, painotetaan monesti teknologisia ratkaisuja. Teknologiset ratkaisut eivät juurikaan edellytä elämäntapamuutoksia, minkä vuoksi niiden varaan on helppo jättäytyä. Valitettavasti teknologiset ratkaisut vievät monesti ojasta allikkoon, jos kulutuksen annetaan edelleen pysyä holtittomalla tasolla. On nimittäin syytä muistaa, että varsinkin teollisen mittakaavan tuotanto jättää aina jälkensä, eikä se ole koskaan täysin haitatonta tai ”vihreää”.

Ekologinen itsekkyys (Suur-Jyväskylän lehti 8.5.2019)

Itsekkyys muuttuu toisenlaiseksi, jos itsen merkitys ymmärretään toisin kuin ihmisen erillisyyteen perustuvassa ajattelutavassa. Emmekö me muka koostu maan ravinteista ja mineraaleista, jotka ovat elollistuneet veden, ilman ja soluissamme palavan tulen avulla? Pohjimmiltaan olemme lopulta tämän planeetan yksi ilmenemismuoto. Syvemmässä merkityksessä itse on siis maapallonlaajuinen.

Mielenmuutos (Suur-Jyväskylän lehti 3.4.2019)

On siis aivan luonnollista ja ymmärrettävää, että ihmisen mieli pyrkii torjumaan sen perustuksia horjuttavia tekijöitä ja etsimään tukea vanhoille ajattelumalleille, jotta oman elämän ja mielen tutut ja turvalliset rakenteet pysyisivät muuttumattomina. Tämä taipumus on kuitenkin haitallinen tilanteessa, jossa vallitseva maailmankuva on johtanut tuhoisaan kehitykseen. Se on muodostunut esteeksi muutoksille, joita kipeästi tarvitsemme.

Keskellä kaikkea (Suur-Jyväskylän lehti 13.3.2019)

Toisinaan kuulee jonkun kertovan, että hän asuu ”keskellä ei mitään”. Tai toinen tuumaa, ettei ikinä voisi muuttaa keskelle ei mitään, koska nykyisessä asuinsijassa on niin paljon elämää. Totisesti, miten tylsää onkaan siellä, missä ei ole elämää! Minäkin tiedän sellaisen paikan: se on kaupunki.

Lainsuojaton elämä (Suur-Jyväskylän lehti 6.2.2019)

Mahatma Gandhin tai Martin Luther King Jr:n kansalaistottelemattomuuteen perustunutta kansalaisaktivismia juhlistetaan Suomessakin yleensä historian suurina sankaritarinoina. Tämän päivän kansalaistottelemattomuuteen suomalaiset ovat kuitenkin yleensä suhtautuneet penseästi. Mutta kuinka moni olisi valmis hyväksymään tai jopa osallistumaan kansalaistottelemattomuuteen, jonka tarkoituksena on oman ja muiden elämän suojeleminen sekä lasten tulevaisuuden turvaaminen?

Vuonna 2019 kulutuskulttuuri on tullut tiensä päähän (Suur-Jyväskylän lehti 9.1.2019)

Maapallon elonkehälle tuhoisat rakenteet ovat paljastuneet entistä voimakkaammin esimerkiksi lukiessa aivan tavallisia sanomalehtiä, joissa ympäristöaiheinen uutisointi on aiheestakin saanut enemmän palstatilaa. Viestin sävy on uutisissa yhä useammin selvä: meidän on kulutettava paljon vähemmän ja vastuullisemmin. Seuraavilla sivuilla voidaan kuitenkin muitta mutkitta iloita kauppojen kasvaneesta myynnistä ja iso osa sivuista on joka tapauksessa katettu kuluttamaan yllyttävillä mainoksilla.

Sanotaan kyllä paremmalle maailmalle (Suur-Jyväskylän lehti 5.12.2018)

Uusimmassa kirjassaan Kun ei ei riitä toimittaja-tietokirjailija Naomi Klein maalaa karun kuvan Yhdysvaltojen ja koko maailman tilanteesta. Kirja kuvaa kehityskulkua, joka johti Donald Trumpin presidenttiyteen, ja nykytilannetta, jossa suuryhtiöiden sekä -pankkien entiset johtajat ovat miehittäneet maailman vaikutusvaltaisimman maan hallinnon yksityisen voitontavoittelunsa välineeksi, eivätkä enää juurikaan peittele sitä. Sama uusliberaali kehityskulku on levinnyt ympäri maailman.

Suomen kieli kantaa yhteyttä luontoon (Helsingin Sanomat 20.11.2018)

Viime aikoina on keskusteltu englannin vaikutuksista suomen kieleen. Keskustelussa pitäisi muistaa, että kielellä on muitakin tehtäviä kuin pelkkä viestintä. Äidinkieli luo myös ajattelun rakenteet ja vaikuttaa siten puhujansa maailmankuvaan ja tapaan hahmottaa todellisuutta.

Lannistajat kannustajiksi (Suur-Jyväskylän lehti 1.8.2018)

Ihmettelen joidenkin tarvetta hyökätä niitä kohtaan, jotka yhteiseksi parhaaksemme haluavat kokeilla vaihtoehtoja, herättää keskustelua ja ajatuksia sekä osoittaa, että kulutukseen perustuva elämäntapa ei ole ainoa mahdollinen. Voi olla, että alitajuinen tieto omasta osallisuudesta ympäristökriisiin saa lyttääjissä aikaan sen, että pelkästään toisten ihmisten oleminen ja teot saavat aikaan syyllistymisreaktion. Kun tekee kestävää elämäntapaa edistävästä maalitaulun tai sälyttää ongelmat vaikkapa kiinalaisten niskoille, ei omaa vastuuta tarvitse miettiä.

Halvemmat huvit (Suur-Jyväskylän lehti 4.7.2018)

Juhannuksen tienoot menivät siis osaltani lomaillessa Savonlinnassa. Tunnelmallisista ravintoloista ja kesäisestä Saimaasta nauttiessani tuntui elämä monella tavalla kovin eksoottiselta. Aloin miettiä, miksi tuollaiset kokemukset on nykyään totuttu hakemaan paljon kauempaa. Muistan, kuinka minullakin oli aikoinaan kova tarve päästä ulkomaille vastaavanlaisia elämyksiä hakemaan.

Kesätekemistä (Suur-Jyväskylän lehti 6.6.2018)

Ekologisen kestävyyden suhteen luonnonkansat ovat olleet huimasti kehittyneempiä verrattuna sivilisaatioomme. Mitä voisimme oppia kulttuureilta, jotka ovat eläneet sukupolvesta toiseen pilaamatta elämänsä perusedellytyksiä? Minkälainen maailmankuva heidän elämäntapaansa on johdattanut?

Vieraskynä Rakkaudestamme lajiin -blogissa: Voiko rikkinäinen mieli rakentaa ehjää maailmaa?

Teollisen kulutuskulttuurin maailmankuva on perimmäinen syy käynnissä olevalle luonnonjärjestelmän kriisille ilmastonmuutoksineen. Nykyinen suuntamme kohti maailmanlaajuista ekologista katastrofia jatkuu, koska teollisen kulutuskulttuurin maailmankuvan näkökulmasta toimimme tällä hetkellä juuri niin kuin pitääkin, mutta objektiivinen todellisuus eli maapallon luonnonjärjestelmä ei kestä sitä. Maailmankuvamme on siten kohtalokkaassa ristiriidassa todellisen maailman kanssa.

Moderni kuluttaja on kulutuksen välttäjä (Suur-Jyväskylän lehti 2.5.2018)

Vielä joitakin vuosia sitten ympäristöongelmien kieltäminen saattoi olla tehokas keino paeta omaa vastuuta, mutta se on käynyt ilmeisen mahdottomaksi. Onneksi yhä useampi on havahtunut vastuunkantoon ja siitä kumpuavaan kestävään hyvinvointiin, mutta samalla kulttuurissamme leviää toinenkin virtaus: välinpitämättömyys ja sen oikeutus.

Edes ihminen ei ole ulkopuolella kaiken (Suur-Jyväskylän lehti 4.4.2018)

Norjalaisen filosofin Arne Naessin muotoileman syväekologisen maailmankatsomuksen yksi perusperiaatteista on, että ihmisten toissijaisia tarpeita ei saa tyydyttää muiden lajien ensisijaisten tarpeiden kustannuksella.

Viisautta vuodenajoista (Suur-Jyväskylän lehti 7.3.2018)

Ihmeellisesti vuodenaikojen vaihtumiset eivät koskaan tunnu täysin tutuilta, vaan vuosi vuodelta ne ihmetyttävät enemmän. Miten kuudelta illalla voi olla vielä valoisaa? Älyllisesti vuodenkierto on kyllä muistissa, mutta kokemus eri vuodenajoista ja niiden välisistä siirtymistä ehtii joka vuosi kummasti unohtua.

Kenen leipää syöt? (Suur-Jyväskylän lehti 7.2.2018)

Ruokakaupasta on miltei mahdotonta löytää elintarviketta, josta saisi enemmän energiaa kuin sen tuottamiseen, kuljettamiseen ja varastointiin on käytetty. Kuinka järjestelmä, joka kuluttaa jatkuvasti enemmän energiaa kuin tuottaa, voisi olla kestävä?

Ihminen on oppija, ei kuluttaja (Suur-Jyväskylän lehti 3.1.2018)

Vuoden vaihtuessa monet tekevät lupauksia tulevalle vuodelle. Usein lupaukset liittyvät jonkin haitallisen tavan kuten juomisen lopettamiseen tai vähentämiseen. Yksilöitä hallitsevien riippuvuuksien lisäksi on kuitenkin olemassa myös elämäntapaamme hallitsevia kollektiivisia riippuvuuksia, joista on tullut näkymätön osa tavanomaisena pidettyä elämää.

Voiko satavuotias oppia uusia temppuja? (Suur-Jyväskylän lehti 6.12.2017)

Suomen itsenäisyyden ensimmäiset sata vuotta sattuivat historialliseen poikkeusaikaan. Useiden sukupolvien uurastuksen lisäksi maata rakennettiin halvan ja helposti hyödynnettävän fossiilienergian eli käytännössä öljyn avulla. Se on mahdollistanut läntisessä maailmassa ennen kokemattoman aineellisen vaurauden. Tätä poikkeustilaa, jossa energiaa on riittänyt tuhlattavaksi, on viime sukupolvien aikana alettu pitää petollisesti asioiden tavallisena tilana.

Luonnon rytmiin tahdistuminen (Suur-Jyväskylän lehti 4.10.2017)

Kävin alkusyksyllä erämaassa rauhoittumassa. Ihmisten melskeet sekä omat turhantärkeät kiireet saivat hiljaisilla soilla ja metsämailla taas toisenlaisen mittakaavan. Ne tuntuivat täydellisen mitättömiltä ihmistä laajemman maailman kiertoon ja rytmiin nähden. Kuitenkin erämaasta palattuani olen jälleen huomannut, että omasta tasapainosta ja rauhasta huolehtiminen on kaupungissa haastavaa. Mistä kiireen tarttuvuus oikein johtuu?

Ei paljon järki päättäjiä pakota (Suur-Jyväskylän lehti 6.9.2017)

Voisi kuvitella, että yhteiskuntaamme ohjaavan päätöksenteon taustalla on tieteellinen maailmankuva, joka perustuu järjelle. Kun maailman menoa tarkemmin seuraa, tämä paljastuu kuitenkin harhaksi. Viime vuosina on käynyt selväksi, että yhteiskunnassamme vannotaan tieteen nimiin vain, jos se tukee rajattoman talouskasvun ja teknisen kehityksen ideologiaa.

Missä aikuiset ovat? (Suur-Jyväskylän lehti 23.8.2017)

Olin kerran teini-ikäisenä tulossa tilausajobussilla hevikeikalta kotiin. Lähelläni istui nainen kouluikäisen poikansa kanssa. Heidän takanaan ollut humalainen mies ahdisteli naista kaikkien nähden. Bussi oli täynnä täysi-ikäisiä miehiä, joista kukaan ei puuttunut tilanteeseen. Lopulta keräsin 16-vuotiaan rohkeuteni ja pyysin ääliötä jättämään naisen rauhaan. Tätä muistellessani ihmettelen, missä aikuiset olivat.

Yhteinen asia (Suur-Jyväskylän lehti 5.7.2017)

Kulutuskulttuurissa yksittäisen kuluttajan tekemät valinnat ovat suorastaan pyhä asia, johon kenenkään ei ole suotavaa puuttua. Ajattelemme, että kun on itse rahansa ansainnut, on vapaa käyttämään ne, miten haluaa. Näin ollen on ehdottomasti jokaisen oma asia ostaa ja kuluttaa mielihalujensa mukaan. Onko näin?

Maa kutsuu (Suur-Jyväskylän lehti 7.6.2017)

Teollisen kulttuurin ihmisillä vaikuttaisi jälleen olevan voimakas pyrkimys avaruuteen. Mediassa on tämän tästä juttuja Marsiin menemisestä ja jopa sen pysyvästä asuttamisesta. En kuitenkaan ole vielä löytänyt järkevää vastausta erääseen minua askarruttavaan kysymykseen: miksi sinne on päästävä?

Tarinoita ihmisestä (Suur-Jyväskylän lehti 3.5.2017)

Tarinat olemassaolostamme ovat todellisuuskäsityksemme perusta. Ne ovat kulttuurin syvintä kerrosta, ja ne määrittävät kulttuurin suunnan kuin veneen peräsin. Nämä tarinat palvelevat tarkoitustaan, jos ne mahdollistavat kulttuurin pitkän aikavälin selviytymisen. Tilanne on toinen, jos ne ohjaavat sitä kestämättömään elämäntapaan.

Sahaammeko omaa oksaamme? (Suur-Jyväskylän lehti 5.4.2017)

Uutisia lukiessa törmää tämän tästä tutkimuksiin siitä, kuinka luontoympäristö edistää ihmisten terveyttä. Luonnon terveysvaikutuksista puhutaan paljon, mutta millaisia vaikutuksia on elämäntavalla, joka tuhoaa ja köyhdyttää luontoa ympäriltämme?

Kenen ääni kuuluu kaupungin kaduilla? (Suur-Jyväskylän lehti 1.3.2017)

Läpitunkeva ulkomainonta on saanut minut pohtimaan, kenellä on oikeus käyttää julkista tilaa viestintään ja millaisin tarkoitusperin, ja kuinka yksipuolinen, kulutukseen kannustava viesti vaikuttaa ajatteluumme.

Ihminen, tekniikan renki (Suur-Jyväskylän lehti 1.2.2017)

Vanha sananparsi ”tuli on hyvä renki mutta huono isäntä” on nykyään merkityksellisempi kuin arvaammekaan. Tulihan on pohjimmiltaan tekniikkaa, ja kun tarkastelemme tekniikan osuutta ihmiskunnan viime vuosisatojen kehityksessä, huomaamme joutuneemme vaarallisen isännän valtaan.

Unohtunut syntytieto (Suur-Jyväskylän lehti 4.1.2017)

Kalevalaisessa perinteessämme on mielenkiintoinen käsite, synnyt. Syntytiedolla tarkoitetaan ajattelua, jossa jonkin asian alkuperä tunnetaan mahdollisimman tarkasti sen syvimpiä juuria myöten.
Kun elämäntapa perustui vuodenkiertoon ja luonnonantimiin, resurssien rajallisuus sekä paikallisen luonnon ja ihmisten välinen kohtalonyhteys olivat itsestäänselviä asioita. Perustarpeet, kuten ruoka ja vaatetus, hankittiin omavaraisesti, joten elämäntavan perusta oli yhteisön ymmärrettävissä. Tunnemmeko oman elämäntapamme synnyt?

Nykyajan mytologinen selitys: Elämä ja kone myyttisinä voimina

11.10.2016
Maailmassamme vaikuttaa kaksi toisilleen vastakkaista myyttistä voimaa: Elämä ja Kone. Elämä on toisin sanoen maapallon biosfääri, elonkehä. Kone puolestaan on ihmisen myötävaikutuksella ja Elämän kustannuksella alati kehittyvä ja kasvava teknosfääri eli rakennettu ja tekninen eloton ympäristö.

Omilla poluilla - Haastattelu Laukaa-Konnevedessä

1.9.2016
Jussi Miettinen
Laukaan Saraakalliolla seisoo partasuinen mies villakangastakissaan. Vihreä retroreppu selässään hän katselee järvenselkää pitkin Tarvaalan suuntaan. Tuota reittiä pitkin Saraakallion kalliomaalausten tekijätkin ovat ruuhillaan lipuneet tuhansia vuosia sitten.

Omilla poluilla.pdf
File Size:	1697 kb
File Type:	pdf

Download File

Mythology, Community, and Lifestyle

9.8.2016
This article will answer the following four questions:

What is mythology as a cultural phenomenon?
What is the function of mythology and why every culture needs a functioning mythology to be sustainable?
What kind of mythic stories do we currently have in our global culture?
What kind of mythology do we need in order to be sustainable.

Ihmiskunta elää murrosikään pysähtyneessä kulttuurissa

26.7.2016
Vallitsevassa maailmankuvassamme ihmiskunnan historia selitetään kehityksenä. Tämän tarinan mukaan olemme aloittaneet kauan sitten ensin eläiminä ja sitten villeinä, mutta kohtalonamme on ollut kehittyä niin biologisesti kuin kulttuurisestikin kohti korkeaa, luonnon yläpuolelle noussutta asemaa. Tarinan mukaan olemme esivanhempiimme nähden saavuttaneet ylivertaisen elämäntavan, ja tarkoituksemme on jatkaa edelleen eteenpäin kohti uljasta tulevaisuutta.

Vallataan sunnuntai takaisin!

6.4.2016
Eduskuntamme päätöksestä olemme vuoden alusta saakka olleet yhteiskunnassa, jossa kauppojen aukioloa ei ole enää lailla rajoitettu. Samalla olemme menettäneet lopullisesti ajatuksen siitä, että edes yksi päivä viikossa voisi olla pyhitetty korkeammille arvoille kuin kuluttaminen ja jatkuva talouskasvu.

Sukupolviajattelua

29.3.2016
Olemme tilanteessa, jossa aiemmat sukupolvet heijastavat omaa nykyaikaan liittyvää kipuiluaan seuraaviin sukupolviin. Nämä puolestaan ymmärrettävästi turhautuvat ja jopa katkeroituvat siitä vanhemmille sukupolville. Olemmeko tarpeeksi kypsiä nousemaan tuollaisen vastakkainasettelun yläpuolelle ja ottamaan tietoisesti suunnan kohti uutta sukupolvien välistä yhteyttä?

Kulttuurimme luontosuhteen mytologinen tausta

5.3.2016
Miksi me marssimme ihmiskuntana siihen suuntaan kuin marssimme, vaikka meillä on vakuuttavaa tietoa, jonka mukaan toimistamme kärsivät niin maapallo luontoineen kuin tietysti me ihmisetkin?
Tässä kirjoituksessa pohdin mytologian merkitystä kulttuurimme luontosuhteelle ja nykyiselle tilanteellemme, jonka huolestuttavin piirre on paheneva ympäristökriisi.

Teknologiasta

14.12.2015
Minua haastateltiin nykyteknologiasta Helsingin Sanomien torstailiitteeseen. Artikkeli julkaistiin viime viikon torstaina (10.12.2015). Toimittaja teki hyvää työtä, ja juttu oli asiallisesti kirjoitettu. Syvennyn nyt kuitenkin joihinkin haastattelun teemoihin, jotka eivät lehteen asti päätyneet.

Teollinen lihantuotanto on perustuksiltaan julmaa (HS 3.11.2015)

Oikeutta eläimille -yhdistys on julkaissut videomateriaalia suomalaisilta eläintiloilta ja teurastamoilta. Kuvatut teot olivat tärkeä herätys todellisuuteen, jossa elämme. Todellisuuden kohtaaminen ei ole helppoa, vaan se vaatii rohkeutta ja mielenlujuutta.
Kirjoitan nyt näkökulmista, jotka jäävät usein tuotantoeläinkeskustelussa huomiotta ihmisten kaupungistuneen luontosuhteen vuoksi.

Suuri unohdus

10.8.2015
Kävin kesällä Ristiinassa Astuvansalmen kalliomaalauksilla, ja retki oli monessakin mielessä hyvin ajatuksia herättävä. Jälleen kerran oli mykistävää nähdä tuhansia vuosia vanhoja merkkejä esivanhemmistamme, jotka aikoinaan niin laajoja erämaita täällä samoilivat. Erityisesti tarkkarajainen, punainen kämmenenjälki kallion kyljessä sai niin minussa kuin muissakin seurueemme jäsenissä aikaan syviä liikutuksen tunteita.