Halvemmat huvit
Olinpa todella pitkästä aikaa lyhyellä mutta ihan oikean tuntuisella lomamatkalla. Olen jo vuosia viettänyt lomani erämaissa rinkkaa kantaen ja kuvittelin, että sehän käy täydellisesti lomailusta, mikä pitääkin monella tavalla paikkaansa. Nyt kuitenkin muistin jälleen, että sijansa on silloin tällöin myös lomalla, jolla voi leiritulilla kokkailun ja teltassa yöpymisen sijaan heittäytyä hetkeksi ravintoloiden valmiisiin pöytiin ja hotellin muhkeisiin vuoteisiin.
Juhannuksen tienoot menivät siis osaltani lomaillessa Savonlinnassa. Tunnelmallisista ravintoloista ja kesäisestä Saimaasta nauttiessani tuntui elämä monella tavalla kovin eksoottiselta. Aloin miettiä, miksi tuollaiset kokemukset on nykyään totuttu hakemaan paljon kauempaa. Muistan, kuinka minullakin oli aikoinaan kova tarve päästä ulkomaille vastaavanlaisia elämyksiä hakemaan.
Kaukokaipuu ja levottomalta tuntuva uusien matkailukokemusten nälkä näyttäisivät olevan osa kulutuskulttuuria samalla tavalla kuin hyvinvoinnin tavoittelu tavaraa haalimalla. Matkustus- ja lomakokemuksia kulutetaan siinä missä tavaraakin - loputtoman uutuudenkaipuun vallassa, jota viihdemaailma ja mainonta entisestään mielissämme ruokkivat.
Useimmille loman tarkoitus on arjesta irrottautuminen ja rentoutuminen. Paria lentolomaa vuodessa on vaivihkaa alettu pitää kulttuurisissa normeissamme tavallisena ellei jopa vähäisenä matkusteluna. Kuitenkin myös lähimatkailu sisältää kaikki elementit, jotka tekevät lomamatkasta nautinnollisen ja antoisan, jos mieli ei ole ehdollistunut haluamaan jotain ”parempaa”.
On toki totta, että matkailu ja uusien kulttuurien kohtaaminen avartavat. Seikkailulle voi olla paikkansa elämän suurissa murroskohdissa ja varsinkin silloin, kun ihmisen on kypsyttävä siihen, ettei hänen maailmankuvansa ja elämäntapansa ole ainoa oikea. Mutta kun tuon ajatuksen on sisäistänyt, ei enää tarvitse jatkuvaa uusien ja kaukaisten paikkojen näkemistä, jotta mieli pysyy joustavana ja oppivaisena. Sen sijaan voi huomata kaiken erityisen ja opettavaisen, jota löytyykin yllättävän läheltä.
Sitä paitsi, jos matkailulta ja lomailulta halutaan nimenomaan avartavuutta, maitse matkustaminen tarjoaa tälle varmasti paremmat edellytykset kuin suoraan kohteeseen lentäminen. Lentäminen ulkomaille alkaa joka tapauksessa olla nykymaailmassa auttamatta kovin vanhanaikainen lomanviettotapa.
Kun maailmankuva irtaantuu keinotekoisia tarpeita luovasta kulutuskulttuurista ja juurtuu tukevasti osaksi muuta luontoa, tarvetta ainaiselle uutuudenviehätykselle ei enää tunnu olevan, mikä on elämänrytmin kannalta rauhoittavaa ja vapauttavaa. Tuntuu ihanalta, kun voi olla vähästä niin kovin iloinen eikä huippukokemuksia saadakseen tarvitse matkailla maailman ääriin! Ehkä ei pidäkään paikkaansa, että hulluilla on halvat huvit vaan päin vastoin: taloudellisesti ja ekologisesti kalliit huvit ne vasta hulluja ovatkin.
Kirjoitus on julkaistu aiemmin kolumnina Suur-Jyväskylän lehdessä.
Juhannuksen tienoot menivät siis osaltani lomaillessa Savonlinnassa. Tunnelmallisista ravintoloista ja kesäisestä Saimaasta nauttiessani tuntui elämä monella tavalla kovin eksoottiselta. Aloin miettiä, miksi tuollaiset kokemukset on nykyään totuttu hakemaan paljon kauempaa. Muistan, kuinka minullakin oli aikoinaan kova tarve päästä ulkomaille vastaavanlaisia elämyksiä hakemaan.
Kaukokaipuu ja levottomalta tuntuva uusien matkailukokemusten nälkä näyttäisivät olevan osa kulutuskulttuuria samalla tavalla kuin hyvinvoinnin tavoittelu tavaraa haalimalla. Matkustus- ja lomakokemuksia kulutetaan siinä missä tavaraakin - loputtoman uutuudenkaipuun vallassa, jota viihdemaailma ja mainonta entisestään mielissämme ruokkivat.
Useimmille loman tarkoitus on arjesta irrottautuminen ja rentoutuminen. Paria lentolomaa vuodessa on vaivihkaa alettu pitää kulttuurisissa normeissamme tavallisena ellei jopa vähäisenä matkusteluna. Kuitenkin myös lähimatkailu sisältää kaikki elementit, jotka tekevät lomamatkasta nautinnollisen ja antoisan, jos mieli ei ole ehdollistunut haluamaan jotain ”parempaa”.
On toki totta, että matkailu ja uusien kulttuurien kohtaaminen avartavat. Seikkailulle voi olla paikkansa elämän suurissa murroskohdissa ja varsinkin silloin, kun ihmisen on kypsyttävä siihen, ettei hänen maailmankuvansa ja elämäntapansa ole ainoa oikea. Mutta kun tuon ajatuksen on sisäistänyt, ei enää tarvitse jatkuvaa uusien ja kaukaisten paikkojen näkemistä, jotta mieli pysyy joustavana ja oppivaisena. Sen sijaan voi huomata kaiken erityisen ja opettavaisen, jota löytyykin yllättävän läheltä.
Sitä paitsi, jos matkailulta ja lomailulta halutaan nimenomaan avartavuutta, maitse matkustaminen tarjoaa tälle varmasti paremmat edellytykset kuin suoraan kohteeseen lentäminen. Lentäminen ulkomaille alkaa joka tapauksessa olla nykymaailmassa auttamatta kovin vanhanaikainen lomanviettotapa.
Kun maailmankuva irtaantuu keinotekoisia tarpeita luovasta kulutuskulttuurista ja juurtuu tukevasti osaksi muuta luontoa, tarvetta ainaiselle uutuudenviehätykselle ei enää tunnu olevan, mikä on elämänrytmin kannalta rauhoittavaa ja vapauttavaa. Tuntuu ihanalta, kun voi olla vähästä niin kovin iloinen eikä huippukokemuksia saadakseen tarvitse matkailla maailman ääriin! Ehkä ei pidäkään paikkaansa, että hulluilla on halvat huvit vaan päin vastoin: taloudellisesti ja ekologisesti kalliit huvit ne vasta hulluja ovatkin.
Kirjoitus on julkaistu aiemmin kolumnina Suur-Jyväskylän lehdessä.