Ei paljon järki päättäjiä pakota
6.9.2017
Voisi kuvitella, että yhteiskuntaamme ohjaavan päätöksenteon taustalla on tieteellinen maailmankuva, joka perustuu järjelle. Kun maailman menoa tarkemmin seuraa, tämä paljastuu kuitenkin harhaksi. Viime vuosina on käynyt selväksi, että yhteiskunnassamme vannotaan tieteen nimiin vain, jos se tukee rajattoman talouskasvun ja teknisen kehityksen ideologiaa.
Ei ole mitään näyttöä siitä, että halvalle fossiilienergialle perustuva viime vuosisatojen nopea aineellinen kehitys voisi jatkua menestyksekkäästi hamaan tulevaisuuteen. Päinvastoin. Juuri tiede kertoo useilla aloilla yhä hälyttävämpiä tietoja resurssien hupenemisesta, jatkuvan kasvun mahdottomuudesta ja maapallon elämää ylläpitävien järjestelmien kantokyvyn ylittymisestä.
Uskonnolliselle maailmankuvalle on tyypillistä, että vallitsevaa maailmanjärjestystä horjuttava tieto ja sen tuojat pyritään leimaamaan harhaoppisiksi. Tämän saivat kokea niin Kopernikus kuin Darwinkin ja nykyään yhä useammin mm. ilmaston ja metsäekologian tutkijat.
Kauhistelemme Atlantin takana sekoilevan presidentin ”vaihtoehtoisia totuuksia”, mutta samalla monilta jää huomaamatta, että Suomessakin johtavat poliitikot ja vaikuttajat käyttävät samanlaisia keinoja kyseenalaistaessaan ja panetellessaan riippumatonta tiedettä. Näin vaikkapa metsäekologien ja ilmastotutkijoiden näkemykset Suomen hakkuusuunnitelmien kestämättömyydestä muuttuvat totuudenjälkeisessä ajassa ”mielipiteiksi”.
Tieteellistä tietoa ei selvästikään olla valmiita hyväksymään, ellei se tue rajattoman kasvun oppia. Vallitsevaa maailmankuvaa eniten määrittävä tekijä on siten usko, jonka edessä tiedekin ollaan valmiita uhraamaan.
Oikeustieteellisestä näkökulmasta on myös huolestuttavaa, kuinka kehittymätöntä näyttöön perustuva päätöksenteko Suomessa on. Liian usein päätökset perustuvat asiantuntijatiedon sijaan ideologiselle pohjalle, minkä päälle asiantuntijoita vieläpä ylenkatsotaan.
Maallistumisestaan huolimatta yhteiskuntamme rakentuu siis tiedon sijaan sokealle teknouskolle. Sen pyhiä paikkoja ovat ostoskeskukset sekä virtuaaliset viihdeparatiisit ja saarnaajia markkina-analyytikot ja suursijoittajat. Sen ihmiskuvassa ihmisyys typistetään kuluttajuudeksi ja ihminen itsekkääksi oman edun tavoittelijaksi. Uskontunnustuksessa palvotaan iankaikkista talouskasvua ja teknistä kehitystä.
Tieteen väheksyminen on maailmanlaajuinen trendi, joka uhkaa tutkitulle tiedolle perustuvaa yhteiskuntakehitystä ja petkuttaa meidät elämään oman hyvinvointimme, ihmisyyden ja ei-inhimillisen luonnon kannalta tuhoisalla tavalla. Olisikin syytä karistaa fundamentalistinen talousaate mielestä ja alkaa kuunnella maapallon kantokyvystä hyvin perillä olevia tutkijoita sekä omaa ihmisyyttämme.
Kirjoitus on julkaistu kolumnina Suur-Jyväskylän lehdessä 6.9.2017.
Ei ole mitään näyttöä siitä, että halvalle fossiilienergialle perustuva viime vuosisatojen nopea aineellinen kehitys voisi jatkua menestyksekkäästi hamaan tulevaisuuteen. Päinvastoin. Juuri tiede kertoo useilla aloilla yhä hälyttävämpiä tietoja resurssien hupenemisesta, jatkuvan kasvun mahdottomuudesta ja maapallon elämää ylläpitävien järjestelmien kantokyvyn ylittymisestä.
Uskonnolliselle maailmankuvalle on tyypillistä, että vallitsevaa maailmanjärjestystä horjuttava tieto ja sen tuojat pyritään leimaamaan harhaoppisiksi. Tämän saivat kokea niin Kopernikus kuin Darwinkin ja nykyään yhä useammin mm. ilmaston ja metsäekologian tutkijat.
Kauhistelemme Atlantin takana sekoilevan presidentin ”vaihtoehtoisia totuuksia”, mutta samalla monilta jää huomaamatta, että Suomessakin johtavat poliitikot ja vaikuttajat käyttävät samanlaisia keinoja kyseenalaistaessaan ja panetellessaan riippumatonta tiedettä. Näin vaikkapa metsäekologien ja ilmastotutkijoiden näkemykset Suomen hakkuusuunnitelmien kestämättömyydestä muuttuvat totuudenjälkeisessä ajassa ”mielipiteiksi”.
Tieteellistä tietoa ei selvästikään olla valmiita hyväksymään, ellei se tue rajattoman kasvun oppia. Vallitsevaa maailmankuvaa eniten määrittävä tekijä on siten usko, jonka edessä tiedekin ollaan valmiita uhraamaan.
Oikeustieteellisestä näkökulmasta on myös huolestuttavaa, kuinka kehittymätöntä näyttöön perustuva päätöksenteko Suomessa on. Liian usein päätökset perustuvat asiantuntijatiedon sijaan ideologiselle pohjalle, minkä päälle asiantuntijoita vieläpä ylenkatsotaan.
Maallistumisestaan huolimatta yhteiskuntamme rakentuu siis tiedon sijaan sokealle teknouskolle. Sen pyhiä paikkoja ovat ostoskeskukset sekä virtuaaliset viihdeparatiisit ja saarnaajia markkina-analyytikot ja suursijoittajat. Sen ihmiskuvassa ihmisyys typistetään kuluttajuudeksi ja ihminen itsekkääksi oman edun tavoittelijaksi. Uskontunnustuksessa palvotaan iankaikkista talouskasvua ja teknistä kehitystä.
Tieteen väheksyminen on maailmanlaajuinen trendi, joka uhkaa tutkitulle tiedolle perustuvaa yhteiskuntakehitystä ja petkuttaa meidät elämään oman hyvinvointimme, ihmisyyden ja ei-inhimillisen luonnon kannalta tuhoisalla tavalla. Olisikin syytä karistaa fundamentalistinen talousaate mielestä ja alkaa kuunnella maapallon kantokyvystä hyvin perillä olevia tutkijoita sekä omaa ihmisyyttämme.
Kirjoitus on julkaistu kolumnina Suur-Jyväskylän lehdessä 6.9.2017.